Pekka Kauppala 8.1.2026

Zelensky saamassa yliotteen Ukrainan valtataistelussa lähentymällä Trumpia

Jo poliittiseen romahdukseen tuomitulta vaikuttanut presidentti Zelensky näyttää reilun kuukauden aikana onnistuneen hämmästyttävästi kääntämään Kiovan sisäisen valtapelin jälleen edukseen. Tammikuun alun tapahtumien jälkeen näyttää häntä nöyryyttänyt ”vallankumouskomitea” vuorostaan olevan romahduksen ja hajoamisen partaalla.

Kun nyt pitkän ja harkitun taitavan päättämättä jättämisen jälkeen Zelensky nimitti uuden kansliapäällikön, valinta kohdistui sotilastiedustelu GUR’in johtajaan Kyrilo Budanoviin, joka ei kuulunut ns. vallankumouskomiteaan. Samalla Zelenskyi määräsi GUR’in uudeksi johtajaksi kenraaliluutnantti Oleg Ivaštšenkon, jota komiteaa lähellä oleva Ukrajinska Pravda on arvioinut ”sataprosenttiseksi [ex-kansliapäällikkö Andry – PK] Jermakin mieheksi” eli komitean puhtaaksi ja aktiiviseksi vastustajaksi. Presidentti on vielä pienen sisäisen taistelun jälkeen 5. tammikuuta pakottanut komitean voimahahmon, hänet ja Jermakin selkeästi pettäneen turvallisuuspalvelu SBU’n johtajan Vasyl Maljuk’in pyytämään eroa.

Paljon muitakin virkamuutoksia on ollut ja tulee seuraamaan Zelenskyn julistamassa perinpohjaisessa henkilöstön rotaatiossa. Siinä on tosiasiassa kysymys uskollisten nostosta korkeammille paikoille ja epäluotettaviksi osoittautuneiden tai epäiltyjen siirrosta hierarkiassa alaspäin.

Zelenskyn ja Jermakin voimannäyte heidän asemansa jouduttua uhanalaiseksi pohjautuu kylmäpäisyyteen ja erinomaiseen pelisilmään hädän hetkellä. Viivyttelyllä hankittu ajanvoitto antoi mahdollisuuden koota sotilaspiireistä siviilikomiteaan kriittisesti suhtautuvat ainekset yhteen ja antaa komitean ajautua keskinäisiin erimielisyyksiin.

Zelenskyllä on nyt paremmat edellytykset saada rauhansopimus hyväksytyksi

Presidentti Zelenskyn hallinnon kriisistä huolimatta täysimittaisesti toteuttamat ulkomaanmatkat ja presidentti Trumpin kanssa onnistuneet neuvottelut ovat pitäneet hänen arvovaltansa yllä sekä osoittaneet suunnan realistisiin rauhanjärjestelyihin. Ne voitaneen toteuttaa toimien yhdessä Trumpin kanssa.

Tätä kautta mahdollisuus toimivan rauhansopimuksen aikaansaamiseen on jälleen kasvanut. Ukrainaan on hahmottumassa jälleen vahva ja toimintakykyinen johto, jolla on nyt vakavasti otettavia mahdollisuuksia ajaa piakkoin ehkä syntyvä rauhansopimus läpi parlamentissa.

Korruptiotutkinta viivästynee

Korruptiopoliisi NABU ”vallankumouskomitean” keihäänkärkenä lienee tämän runsaan kuukauden aikana jäänyt odottelemaan liian kauan ja mennyt siinä Zelenskyn ja Jermakin ansaan. Se ryhtyi uusiin toimiin vasta 26. joulukuuta, melkein kuukauden kuluttua Jermakin kukistamisesta, tunkeutumalla parlamenttiin tarkoituksella saada syytteeseen viisi zelenskyläistä kansan palvelija -puolueen edustajaa.

NABUn operaatiota hidasti merkittävästi valtion vartiointipalvelu UDO, joka oli myös kuluttanut NABUn aikaa Jermakin vastaisessa operaatiossa. UDOn johtaja Oleksi Morozov on taustaltaan GURin eversti. Voitetulla ajalla lienee tuhottu tai kuljetettu pois raskauttavia dokumentteja.

Suorana tuloksena NABUn operaatiosta oli vain korruptiotuomioistuimen 27. joulukuuta tekemä päätös syytteestä ja takuusumman vaatimisesta Zelenskylle erityisen läheiseltä kansanedustaja Juri Kisjel’iltä. Presidentin uuden voimistumisen jälkeen herää kysymys, joutuuko NABU uudelleen kohtaamaan yrityksen alistaa se presidentinhallinnolle. Sen on tähän mennessä pelastanut eurooppalaisten valtioiden voimakas painostus.

Läheneminen Trumpiin on todennäköisesti yhdistetty hänen hallintonsa valmiuteen hillitä tai lopettaa tuki NABUlle. Lehdistötietojen 21. joulukuuta mukaan Zelenskyn tärkein kansainvälinen suhteiden rakentaja, Ukrainan turvallisuusneuvoston puheenjohtaja Rüstem Ümerov on käynyt Turkin presidentti Erdoğanin välityksellä neuvotteluja FBIn johtajan Kash Patelin kanssa siitä, että Yhdysvallat lopettaisi tukensa NABUn korruptiotutkimuksille. Patelia pidetään erityisen jyrkkänä ja taisteluvalmiina MAGA-liikkeen edustajana, ja sen kannattajilla on suuri kiinnostus rauhanjärjestelyjen edistämiseen. Vastineeksi Ümerovin kerrotaan luvanneen enemmän suopeutta Trumpin linjauksiin rauhansuunnittelussa.[1]

Trump ja Zelensky lähenivät rauhanehdoissa

Neuvotteluissa Trumpin kanssa 28. joulukuuta Zelensky ensimmäisen kerran onnistui pääsemään oikeaan yhteisymmärrykseen ja erimielisyyksien ratkomiseen. Ukrainan tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys turvatakuista selkeytyi. Ainoaksi merkittävänä aukoksi kerrotaan jääneen pohjoisen Donetskin alueen hallinnan kysymys, joka todellakin on äärimmäisen vaikea.

Yksinkertaisinta rauhanteko olisi rintamalinjan kulun pohjalta. Jos sen sijaan koko Donetskin alue siirtyy Venäjälle – rajoitusten kera – herää joukoittain kysymyksiä: minkälaisia nuo rajoitukset olisivat sekä kuinka ja missä vaiheessa luovutuksen pitää tapahtua? Ja lopulta, saako Ukraina tärkeiden linnoitusalueidensa luovutuksesta jotain vastamyönnytyksiä? Sellainen olisi esimerkiksi länsivaltojen 20 kohdan ohjelmaan ilmestynyt kohta, jonka mukaan Dnjeprin suulla Venäjän hallussa oleva, asumaton mutta strategisesti merkittävä Kinburgin kynnäs demilitarisoitaisiin.

Zelenskyn myötäily Trumpia kohtaan on otettu eurooppalaisten johtajien parissa vastaan epäluulolla ja neuvoilla varovaisuuteen. Suoraan tuomitsevuuteen ylti Yhdysvaltain entisen varapresidentin Kamala Harrisin turvallisuusneuvonantaja Philip Gordon vaatimalla Zelenskyä hylkäämään minkä tahansa Trumpin hahmotteleman rauhansuunnitelman[2]. Noissa piireissä ei ylipäänsä toivota Trumpin rauhansuunnitelmien toteutumista, vaan pyritään toistaiseksi jatkamaan epämääräisen ajan kulutussotaa, kun odotetaan Venäjän talouden heikentyvän sotarasitusten alla.

Ukrainan intressien kannalta kulutussodan jatkaminen olisi uhkarohkea tie. Ukraina pystyisi melko todennäköisesti vielä useampia vuosia kestämään sotilaallisesti. Uhkaavampi on näköala valtiota ylläpitävän ”henkisen liiman” pettämisestä, kuten kävi neljä vuotta kestäneessä ensimmäisessä maailmansodassa kolmelle suurvallalle. Ukrainan nyt väliaikaisesti helpottunut valtakriisi on jo osoittanut vaaran merkkejä.

Sotaväsymyksen uhka koskee myös Venäjää[3], mutta sosiologis-politologinen analyysi osoittaa, että rakenteellinen (etninen, uskonnollinen, kulttuurillinen ja maailmankatsomuksellinen) heterogeenisyys on Ukrainassa vielä suurempaa kuin Venäjällä. Jo yli kaksi vuotta on sota myös sujunut turhauttavasti jatkuvien vaikkakin mittakaavaltaan pienten perääntymisten merkeissä, eikä niille ole loppua näköpiirissä. Ja turhautumat juuri luovat edellytyksiä yhteistunteen eroosiolle. Siinä mielessä Zelenskyn toiminta, jossa yhdistyy valmius rauhaan raskainkin ehdoin ja valtionhallinnon yhtenäisyyden palauttaminen, pohjautuu noiden ilmiöiden uhan torjumiselle.

Aktuaali valtatilanne Ukrainassa: Jermakin kulissientakainen paluu

Vielä paljon Zelenskyäkin huonommalta näyttivät hänen eronneen kansliapäällikkönsä Andry Jermakin poliittiset näköalat marraskuun lopulla. Jermak on nyt kuitenkin palannut Zelenskyn ”harmaana eminenssinä”. Hän näyttää voittaneen aiemmat kiistansa uuden kansliapäällikön Budanovin kanssa ja samalla pystyneen estämään tuon erittäin kunnianhimoisen ja korostetun itsenäisen sotilastiedustelijan nousun liian vaaralliseksi haastajaksi presidentille. Zelenskyn ja Jermakin yhdistää jo näytelmämaailmasta peräisin oleva vanha taiteilijan ja managerin symbioosi, joka on osoittautunut kriisinkestäväksi.

Uusimmassa hallintorakennelmassa Zelenskyn ja Jermakin duon tärkeimpänä tukijana on nähtävä Budanovin seuraaja GUR’n johtajana Oleg Ivaštšenko. Pitkän tien sotilastiedustelija ja kenraaliluutnantti on toiminut viimeksi ulkomaantiedustelu SZRUn johtajana. Ukrajinska Pravdan mukaan hän on ollut voimahenkilö, jonka piirissä Jermak on liikkunut ja toiminut ”karkotusaikanaan” joulukuussa ja on itse ”sataprosenttinen jermakilainen”. Zelenskyn päiväkirjatyyppistä Telegram-blogia seuratessa kiinnittyy huomio siihen, että tämän vuoden puolella Ivaštšenko on saanut komeimmat valokuvaraamit vierailukertomukselle. Ukrainan lipun ja vaakunan kera ne ovat selvästi näyttävämmät kuin Budanoville myönnetyt.[4]

GUR’in uusi johtaja Oleg Ivaštšenko vierailulla Zelenskyn luona hänen virkahuoneessaan 2.1.2026

Peukutus Ivaštšenkolle                                                  Katse johtajaan

Arvioidaan, että Ivaštšenko, jonka suhteet Budanoviin eivät ole läheiset, uudessa asemassaan samalla valtapoliittisesti eristää Budanovin ”kotikentästään”.

Suurin voitto Zelenskylle ja Jermakille oli Maljukin pakottaminen eroon julkisesta skandaalista huolimatta. Maljuk oli vielä 4. tammikuuta kieltäytynyt eroamasta ja oli pikapikaa hankkinut useiden näyttävien sotilashenkilöiden tukikirjeet. Korkea-arvoisin niistä tuli armeijan yhteisjoukkojen komentajalta, kenraalimajuri Myhailo Drapatyltä.

Tuollaiset tukikirjeet ylipäällikön tahtoa vastaan ovat ennennäkemättömiä eivätkä ole kovin kaukana kapinoinnista. Niiden epäonnistuminen ei lupaa hyvää protestoijien sotilasuralle, kun rotaatio leviää asevoimiinkin. Kirjeisiin Zelensky oli vastannut toteuttavansa silti suunnitellut henkilövaihdokset.

Budanovin puhuttelun jälkeen Maljuk suostui lopulta eroamaan saatuaan hyväksynnän sille, että ei joudu suunnitellusti ulkomaatiedustelu SZRUn tai kansallisen turvallisuusneuvoston johtajaksi vaan saa jatkaa turvallisuuspalvelu SBUn sisällä erikoisalallaan Venäjää vastaan tehtyjen erikoisoperaatioiden parissa ja keskittyen vain niihin. Tämä rajoitus, joka sulkee pois sisäpoliittisen vaikuttamisen, korostaa alennuksen painavuutta,

Uudeksi SBUn virkaatekeväksi johtajaksi Zelensky nimitti sen Alfa-erikoisjoukkojen komentajan Jevgeni Hmaran. Hän ei ole osoittanut kiinnostusta sisäpolitiikkaan, vaan hänen uskotaan pysyvän virassaan sodanjohtotoimien parissa. Sisäpolitiikka sen sijaan joutunee paikalleen jääneen kenraalimajuri Oleksandr Poklad’in haltuun, joka kesällä suunnitteli läntiseen vastarintaan kaatuneen operaation NABUa vastaan. Näin Jermak pääsee verkostonsa kautta jälleen hyvin vaikutusvaltaiseen asemaan tiedustelupalvelujen sisäpolitiikan suunnitteluun.

Näin ollen voidaan haudata puheet Zelenskyn joutumisesta laskevaan kierteeseen todennäköisen seuraajan Budanovin eduksi. Budanov on kyllä voimistunut ja käynyt Zelenskylle korvaamattomaksi, mutta Budanov on samalla omaperäisenä ja omapäisenä henkilönä vailla omaa valtaverkostoa, eikä hän vielä ole kansansuosioltaankaan Zelenskyn tai kenraali Zalužnyn veroinen. Hänen päätehtäväkseen ei Zelensky toivokaan sisäpolitiikkaa vaan rauhanneuvottelujen käymisen. Siinä hän on huippuasiantuntija ja käynyt jo neuvotteluja venäläisten kollegoiden kanssa. Sisäpolitiikan voimahahmoksi on palannut Andry Jermak. Zelenskyn lupaus presidenttikautensa alusta, että hän ja Jermak työskentelevät tai kaatuvat yhdessä, on siis saanut vahvistuksen.

Entä Putin ja Zelensky?

Suunnatessaan kohti rauhaa on Zelensky nyt päässyt tai pääsemässä sopimukseen Trumpin kanssa. Mutta rauhan tekoon tarvitaan vielä ainakin Putin. Sekä Putin että Trump tarvitsevat toisiaan, eikä heillä ole keskinäisiä ongelmia rasitteenaan: ”diili” on vain asiakysymys.

Mutta Zelenskyn sopimus Putinin kanssa ei ole niin yksinkertainen asia. Molemmat ovat sodan aikana maalanneet toisistaan Belsebub-kuvia, joita he ovat levittäneet maailmalle niin paljon kuin vaikutusverkot ovat sallineet. Siksi kummallekin merkitsee enemmän tai vähemmän uskottavuusongelmaa neuvotella ja sopia toistensa kanssa. Vähemmän kuitenkin Zelenskylle, koska Ukraina ei voi kokea itseään suurvallaksi vaan uhanalaiseksi normaalivaltioksi.

Zelenskyn noin puoli vuotta sitten ohjelmaksi valittu vaatimus suorista neuvotteluista Putinin kanssa ei siksi vaikuta häpeälliseltä nöyrtymiseltä vaan valtiomiesviisaudelta vaikealla hetkellä. Putinille on sen sijaan sodan ydinkysymyksiä päästä vaikuttamaan mahtavalta ja ”säätytietoiselta” suurvaltajohtajalta. Siksi hänelle maistuisi kovin kitkerältä suostua julkisesti hoitelemaan asioita ”sietämättömän pikkupirun” kanssa. Mikäli Trump hänet tähän pakottaa, ei Putin varmasti tee tästä kynnyskysymystä, johon rahan säästämisen vuoksi Venäjällekin yhä välttämättömämpi rauhanhanke saattaisi kaatua.

Mutta jos Trump ei voimakkaasti pakota myöntymään, tulee Putin epäilemättä pyrkimään Zelenskyn vaihtamiseen johonkin hänelle ”säädyllisemmältä” näyttävään hahmoon sekä koettamaan saada Trumpin suostumaan siihen. Ei tosin Ukrainan politiikan muutoksen mielessä, sillä lähinnä länsiukrainalaispohjaiset ”ikuisen sodan” puoltajat, kuten Zelenskyn pääkilpailija Zalužny, olisivat Putinille tosiasiassa ikävämpiä vastapelureita. Keski- ja itäukrainalaispainotteiset zelenskyläiset ovat keskimäärin pragmaattisempia, ja heissä on lisäksi huomattavan paljon venäjänkielisiä sekä Ukrainan kansallisten vähemmistöjen edustajia – itse juutalaisesta presidentti Zelenskystä alkaen.

Mutta rajujen ja väkivaltaisten poliittisten perinteiden Ukrainassa johtajan on hallittava suoraan ja avoimesti. Lisäksi ammattikoomikko Zelenskyn voima on nimenomaan julkisissa esiintymisissä. ”Zelenskyn linjaa” tuskin voisi jatkaa ilman Zelenskyä.

Mitä yleistilanteen kehitys vaikuttaa?

Zelenskyn rotaatioiskun aikana ei mitään merkittävää ole tapahtunut rauhanneuvottelujen rintamalla, mutta on tapahtunut jotain, joka voi vaikuttaa Ukrainan rauhanneuvotteluihin merkittävästi. Hyökkäys Venezuelaan sekä Trumpin ja hänen lähipiirinsä julistukset pian tapahtuvasta Grönlannin valloituksesta ovat äkkiä pakottaneet eurooppalaiset arvioimaan uudelleen suhteitaan Yhdysvaltoihin. Keskusteluun noussut mahdollisuus Naton ja sitä kautta läntisen Venäjän-vastaisen yhteisrintaman romahtamisesta saattaa muuttaa myös Euroopan ja Venäjän pelisuunnitelmia Ukrainan suhteen.

Mutta Ukrainaan, jonka rahoitus ainakin tälle vuodelle on jo taattu ja armeija edelleen suhteellisen hyvin motivoitu (kuten Venäjänkin) ja jonka sisäinen kriisi lienee laantumassa, yleistilanteen kehitys ei tule lyhyellä tähtäimellä vaikuttamaan. Pidemmän aikavälin vaikutukset riippuvat kokonaan siitä, minkälaisia mahdolliset muutokset Euroopassa tulevat olemaan.

8.1.2026

Pekka Kauppala, dosentti, Dr. phil.

[1] https://strana.news/ukr/news/496965-pomerov-prosiv-direktora-fbr-kesha-patelja-vplinuti-na-nabu-u-rozsliduvanni-spravi-mindicha.html.

[2] https://www.nytimes.com/2026/01/01/opinion/trump-zelensky-putin-ukraine-russia-war-us.html .

[3] Venäjällä samankaltaisena huonona enteenä voi nähdä vuoden 2023 kesäkuun Prigožinin kapinan. Se kuitenkin poistui tämän murhan jälkeen odottamattomankin nopeasti näkymättömyyteen.

[4] https://t.me/s/V_Zelenskiy_official/17527. 2.1.2025 kello 17.05.