Suomen Geopoliittinen Seura ry RAPORTTI (25.9.2023)
Geopolitiska Föreningen i Finland rf
Louhisaari-seminaari Tampereella 16.9.2023
Suomen Geopoliittisen Seuran Louhisaari-seminaari 2023 pidettiin lauantaina 16.9. Tampereella museokeskus Vapriikin tiloissa klo 13–17. Seminaarin yleisteemana oli Arktisten alueiden geopoliittiset näkymät. Päivän tapahtumat järjestettiin yhteistoiminnassa Kansallismuseon ystävät ry:n ja Paasikivi-seurojen kanssa. Seminaariin osallistui 54 henkeä.
Ohjelma
13.00 Seminaarin aloitus: Puheenjohtaja, professori Pekka Visuri
13.10 Ensimmäinen istunto: Yhteistyötä ja eriäviä intressejä arktisilla alueilla.
Professori Timo Koivurova, Lapin yliopisto: Suurvaltapolitiikan vaikutus Arktiseen neuvostoon ja yhteistyöhön.
Suurlähettiläs Petteri Vuorimäki, Ulkoministeriö: Suomen arktisen politiikan näkymät.
Keskustelu, moderaattori professori Maria Lähteenmäki, Itä-Suomen yliopisto
14.45 Tauko
15.15 Toinen istunto: Pohjoisten alueiden turvallisuuden ja taloudellisen toiminnan edistäminen.
Tutkimusjohtaja Isto Mattila, Laurea AMK: Arktinen yhteistyö ja Euroopan Unioni: AI ARC hanke
Senior Scientist, Hannu Rantanen: Barents Rescue yhteistyönäkymät ja Venäjän rooli siinä
Eversti Ossi Kettunen: Arktisen alueen geopolitiikka murroksessa
Keskustelu, moderaattori VTT Timo Hellenberg
17.00 Päätös
Poimintoja esityksistä ja keskusteluista
Timo Koivurova selvitti alustuksessaan ensiksi Arktisen neuvoston perustamista kylmän sodan päätösvaiheessa ja sen toiminnasta kertyneitä hyötyjä yhteistyölle pohjoisilla alueilla. Kahdeksan arktista valtiota pystyi hyvin sopimaan yhteisistä pelisäännöistä ja toiminnoista muun muassa kalastuksen alalla. Suomi on ollut alusta lähtien aktiivisesti mukana.
Viime vuosina vähitellen kiristynyt suurvaltojen välinen jännitys ei aluksi vaikeuttanut arktista yhteistyötä, mutta viime vuonna toiminta toistaiseksi lamautui. Silti erilaisissa alatyöryhmissä on yhteyksiä pidetty. Nyt Norjan puheenjohtajakaudella etsitään uusia järjestelyjä, jotta kaikkien tärkeäksi kokeman yhteistyö voisi jatkua. Venäjä on toistaiseksi suljettu yhteistyöstä, ja Kiinan rooli on toistaiseksi vielä kysymysmerkki. Kiinan investointeja arktisille alueille on länsimaiden taholta estetty. Suurvaltapolitiikka heijastuu tässä suhteessa arktisille alueille.
Petteri Vuorimäki kertoi olleensa jo pitkän ajan Suomen ulkoministeriön edustajana arktisen yhteistyön hankkeissa. Näistä selvästi merkittävintä on ollut Arktisen neuvoston toiminta. Se on tärkeä foorumi myös alueen alkuperäiskansoille. Vuoden 2022 kriisitilanne on heijastunut myös pohjoisille alueille, mutta Arktisen neuvoston toimintaa ei ole haluttu lopettaa. Tehdään pohjatyötä ja ollaan valmiina jatkamaan taas paremmissa oloissa. Venäjää ei ole kokonaan suljettu neuvoston toiminnan ulkopuolelle, mutta sieltä ei nyt saada tärkeitä tietoja, jotka olisivat tarpeen muun muassa ilmaston muutoksen vaikutusten hallinnassa. Uusia alueellisia kysymyksiä on tullut esille esimerkiksi Grönlannin itsehallinnon voimistumisen myötä. Se on enää löyhästi sidoksissa Tanskaan.
Maria Lähteenmäki ohjaamasa keskustelua.
Isto Mattilan alustuksessa esiteltiin laajaa EU-rahoitukseen perustuvaa hanketta, jonka tarkoituksena on tuottaa räätälöity ja toimiva turvallisuusalan tilannekuva ammattilaisten tarpeisiin. AI-ARC-projektissa kehitetään innovatiivisiin ja tehokkaisiin tekoälypalveluihin perustuva yhteinen yhteistyötyötila, ”Virtual Control Room”, joka parantaa merkittävästi raja- ja ulkoista turvallisuutta sekä tukee ulkorajojen hallintaa arktisella merellä. Alustaa testataan ja kehitetään yhdessä toimijoiden ja muiden loppukäyttäjien kanssa, jotta heidän tarpeisiinsa voidaan vastata oikein. Kehitettävät uudet teknologiset ratkaisut perustuvat olemassa oleviin järjestelmiin EUROSURin mukaisesti. Lisäksi alusta on integroitu rajat ylittävän yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Tämä varmistaa alustan nopean käyttöönoton ammattilaisten keskuudessa, eikä se vaadi kalliita investointeja tai lisääntynyttä työmäärää. Lopuksi AI-ARC kiinnittää erityistä huomiota yhteiskunnalliseen resilienssiin häiriötilanteiden varalta.
Hannu Rantanen kertoi kokemuksia Barentsin Euroarktisen alueen yhteistyöstä onnettomuuksien ehkäisemiseksi varautumisen ja pelastustoiminnan alalla. Pohjoisen rajat ylittävällä pelastustoiminnalla on pitkä historia erityisesti Pohjoismaiden kesken. Neuvostoliiton hajoamisen myötä rajaliikenne vilkastui ja rajat ylittävä toiminta lisääntyi, ja Venäjän avautuessa syntyi tarvetta yhteistyön tiivistämiseen myös pohjoisilla alueilla.
Norjan aloitteesta vuonna 1993 annetulla Kirkkoniemen julistuksella perustettiin Barentsin euroarktinen neuvosto (BEAC), jonka tavoitteena on vakauden ja kestävän kehityksen edistäminen Barentsin alueella eli Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän pohjoisosissa. Barentsin neuvoston perustamisen perimmäiset vaikuttimet olivat ulko- ja turvallisuuspoliittisia. Taloudellinen ja muu yhteistyö katsottiin olevan omiaan purkamaan sotilaallisia ja muita jännitteitä.
Rajat ylittävän pelastustoiminnan edistämiseksi perustettiin vuonna 2002 BEAC-työryhmä pelastustoimen yhteistyötä varten. Työryhmä käynnisti EU:n Interreg IIIA/Kolarctic -rahoituksen turvin yhteistyöprojektin, joka loi puitteet pelastustoiminnan rajat ylittävälle yhteistyölle. Kun vielä projektin myötä tuotettiin valtioiden välinen Barents-sopimus ja se allekirjoitettiin v. 2008 Moskovassa, oli tie auki yhteistyölle. Alkuperäisen projektirahoituksen jälkeen ei uutta rahaa ollut käytössä, ja tämän vuoksi toiminta on painottunut kahden vuoden välein pidettäviin BARENTS-harjoituksiin. Niissä on kuitenkin onnistuttu suhteellisen hyvin kohtaamaan yhteisiä pohjoista koskevia ongelmia.
Venäjän aiheuttaman sodan myötä Länsi-Euroopassa on päätetty luopua kaikesta yhteistoiminnasta venäläisten kanssa, ja se on osaltaan vaikuttanut myös Barentsin alueen pelastustoiminnan yhteistyöhön. Se on tällä hetkellä käytännössä pysähdyksissä. Venäjä on nyt päättänyt irtautua kokonaan Euro-arktisesta neuvostosta, eli yhteydet Venäjään tulevat pelastustoimen osaltakin olemaan poikki välitöntä hätäapua lukuun ottamatta. Pohjoismainen yhteistyö toimii hyvin ilman Barents-sopimusta ja sen puitteita, joten pohjoista yhteistyötä tullaan jatkamaan. Saman kulttuurin omaavien kesken voidaan ehkä helpommin päästä toimintatapoihin, jotka kyllä palvelevat Venäjänkin pohjoisen pelastustoimen tarpeita sitten, kun aika yhteistyölle jälleen on kypsä.
Ossi Kettunen kuvasi arktisen geopolitiikan viimeisiä kehitysvaiheita erityisesti sotilaallisesta näkökulmasta. Yhteenvetona hän esitti:
Arktisen alueen geopolitiikka on murroksessa. Poliittinen, tieteellinen ja kulttuurillinen aktiviteetti, jonka alustan muodostaa Arktinen neuvosto, jähmettyy. Vaikutus on pitkäkestoinen. Sotilaallisten voimien esiintyminen ja kehittäminen lisääntyy arktisella alueella. Venäjä pyrkii pitämään yllä tällä hetkellä vallitsevaa sotilaallista ylivoimaansa ja säilyttämään sekä ensi- että kostoiskun arsenaalin arktisella alueella. Aikataulullisesti maavoiman kehittäminen on Venäjän osalla hidasta Ukrainan tilanteen vuoksi, mutta johdonmukaisesti se on käynnissä myös Suomen lähialueella. Nato on lisännyt harjoitusjoukkojensa määriä sekä ryhtynyt parantamaan maavoimansa tulenvaikutusta lisäämällä sekä ulottuvuutta että parantamalla tiedustelun ja maalinosoituksen tarkkuutta.
Suomen liittyminen Natoon antaa uuden merkittävän edun arktisen alueen puolustusjärjestelyjen toteuttamiseksi Natolle ja erityisesti USA:lle. Se vahvistaa Naton mahdollisuuksia torjua Venäjän voimaprojisointeja niin pohjoisnavan ylitse USA:n ja Kanadan kuin Euroopankin suuntaan. Suomeen mahdollisesti tulevia tukikohtia ja materiaalivarastoja sekä logistista yhteistoimintaa tutkitaan parhaillaan. Sotilaallinen aktiviteetti Suomessa lisääntynee tukikohtien, harjoitusten sekä materiaalivarastoinnin myötä. Se vaikuttaa positiivisesti sekä sotilaalliseen kykyyn että kansan huoltovarmuuteen ja Suomen aseteollisuuden toimintaedellytyksiin.
Turvallisuuspoliittisesti Suomen ja Venäjän keskinäinen suhde muuttuu ja sitä voidaan verrata entistä enemmän Venäjän ja muiden Nato- ja EU -maiden keskinäiseen kanssakäyntiin. Enää ei voida puhua Suomen ”erityisasemasta” Venäjään nähden. Suomi joutuu, ja Suomen pitää, muodostaa jatkossa oma suhtautumiskäytäntönsä Venäjän kanssa. Siihen velvoittaa jo pitkä rajakin, jonka tiimoilta on vuosikymmeniä harjoiteltu kanssakäymistä hyvällä menestyksellä ja vakiintuneilla käytännöillä.
Taloudellisesti pakotteiden vaikutus on ollut sekä Venäjälle että myös Suomelle haitallista. Venäjällä on hyvät mahdollisuudet kompensoida menetyksiään Siperian luonnonvarojen avulla. Pohjoisen jäämeren kauppameriliikenteen tulevaisuuden näkymät ovat heikot. Venäjä tulee joka tapauksessa saada mukaan kansainväliseen toimintaan ennen kuin kauppameriliikenne voidaan täydellä volyymillä toteuttaa (sää- ja jäätilanne, aluskaluston jäävahvisteluokkien noudattaminen, merikartasto, pelastustoiminta, luotsaus, paikannustiedot jne.). Grönlannin ja Pohjoisen jäämeren merkitys luonnonvarojen kannalta korostuu ilmaston lämpenemisen myötä ja voi aiheuttaa myös poliittisia eturistiriitoja.
+++
Yhteenvetona alustuksista ja keskusteluista voi todeta, että arktisten alueiden yhteistyöstä on saatu paljon hyötyä ja sen toivotaan jatkuvan. Tällä hetkellä Venäjä on suljettu lähes kokonaan yhteistyön ulkopuolelle, mutta yhteisenä intressinä on silti säilyttää rakenteet valmiina käytettäviksi olosuhteiden parantuessa. Arktisilla alueilla ei ole vakavia ajankohtaisia geopoliittisia jännityksiä, mutta kriisikehitys muualta heijastuu myös pohjoisille alueille. Yhteisiä tarpeita on kehittää keinoja alueella nopeasti etenevän ympäristön muutoksen vaikutusten hillintään. Näkymänä on myös meriliikenteen kasvu, kun jäiden peittämä alue supistuu voimakkaasti. Siitä seuraa tarpeita kehittää myös pelastuspalvelua sekä säädellä kalastusta ja luonnonvarojen hyödyntämistä. Suomi luetaan arktisten maiden joukkoon, ja Suomella on ollut merkittävä rooli alueen yhteistyöjärjestelyjen kehittämisessä, eikä siinä suhteessa ole nähtävillä periaatteellisia muutoksia.
Seminaarin osanottajat olivat yleisesti tyytyväisiä siihen, että arktisen geopolitiikan näkymistä saatiin asiantuntijoiden välityksellä pätevää tietoa. Arktiset alueet eivät ole suomalaisten kannalta lopulta kovin kaukaisia, joten siellä vaikuttavan tilanteen perusteita ja ajankohtaiskysymyksiä on syytä tuntea.
Pekka Visuri
Suomen Geopoliittisen Seuran puheenjohtaja